mitä tehdä kun tuntuu kuin koko maailma kaatuisi päälle?
mitä tehdä kun ajatus ei kulje?
tai jos ajatus kulkee aivan liikaa.
miettii syvällisempiä asioita.
mistä kaikki on saanut alkunsa..miksi olemme ihmisiä? tai mitä oikeastaan oikeasti olemme?
nykyään usein mietin mitä me olemme.mistä tämä kaikki on saanut alkunsa.
onko oikeasti ollut joku iso suuri alkuräjähdys, joka on synnyttänyt kaiken.
itse en oikein usko että olisi ollut, mutta en ole sen järkevämpääkään selitystä tälle kaikelle keksinyt.
entäs jumala..se on minulle mysteeri.en osaa ajatella järkevästi sitä, että olisi yksi tyyppi tuolla avaruudessa, joka olisi äärettömän kokoinen, että olisi joka paikassa samaan aikaan.ja että sen poika olisi noussut kuolleista isänsä luokse.jos niin on, niin sittenhän "jumalia" on periaatteessa kaksi.jos istuu isänsä oikealla puolella ja seuraa sieltä maailmaa.ja mistä jeesus sai ne voimansa,että pystyi parantamaan ihmisiä? antoiko isä pojalleen ne.pelasti ihmishenkiä.
kolmas asia mitä olen kanssa miettinyt, on sielut.olen siitä puhunut yhden kanssa.vaeltaako sielut sen jälkeen, kun on irtautuneet ruumiista? onko niillä tietty kehä mitä ne kulkevat?onko jokin erikoinen paikka mihin kaikki sielut loppupeleissä pääsevät, vai joutuvatko ne kiertämään ikuisuuden samaa kehää.syntyykö ne uudestaan.kiertää hetken kehää ja sen jälkeen syntyy uudessa ruumiissa.kun taas sielu irtautuu ruumiista, se jatkaa samaa kehää.tällä kertaa niillä muistoilla, mitkä tästä elämästä jäi.
asiat ovat kovin mysteerisiä.itse en ole niin filosofinen että kovin fiksusti osaisin ajatella asioita, mutta olen alkanut pitämään "mysteerien" miettimisestä.