Hän oli vielä liian nuori.elämää vielä paljon edessä.kukaan ei voinut enään auttaa häntä.pelko söi hänet elävältä.
niinkuin kuolema syö ruumistamme.tulee pikkuhiljaa,aavistamatta.emme huomaa sitä.
samoin tuli tytön pelko.kasvoi pikkuhiljaa.hyökkäsi kun ei sitä osannut aavistaa.
pelko menetyksestä.pelko petetyksi tulemisesta.
asiat olivat menneet jo aivan omituisiksi.asiat alkoivat tekemään päätä vielä enemmän sekaisemmaksi ja tyhjemmäksi.
kuin siulu irtoaisi ruumiista.katoaisi kokonaan.eikä osaa enään takaisin.siltä tytöstä välillä tuntui.

alkuun kaikki oli hyvin.pian alkoi itsensä satuttaminen.hän nautti kivusta,verestä.
hän halusi saada huomioo.oman rakkaansa huomioo.
ei hän sillä muita halunnut satuttaa,vain itseään.
asiat pahenivat.pian tuli suurempia asioita mietittävksi,jotka söivät mieltä.
toivat lisää pelkoa,levottomuutta.ärtyisyys lisääntyi, mikä taas vaikeutti entisestään asioita.
kukaan ei tiennyt mitä tehdä.
se ei ollut kenenkään syytä.
kukaan ei voinut tehdä mitää.