Päivä alkoi erittäin hyvin. Nousin aikaisin ja olin pirteä. Meikkasin, kuuntelin kivaa musiikkia, join kahvia ja olin iloinen.
Näin murusenikin. Kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes kello löi lähemmäs 12 ja olin hetken jo ollut töissä.
Kauhea nälkä iski ja armoton tylsyys oli. Seurauksena siitä alkoi vitutus. 
Yllättäviä kommentteja silti eräältä naispuoliselta henkilöltä. mm. 
"sä oot niin kaunistunut, toi pinkki sopii tosi hyvin ton mustan kanssa." Ripsiä kehuttiin myös kuinka ne on ihanat ja pitkät.
Nooh, ennen kolmea saavuin sitten kotiin. Ensitöiksi kissat makuuhuoneeseen ja ovi kiinne. Parvekkeen ovi auki
ja kämpän tuuletus. Hyvä että täällä pystyi edes hengittämään. No sitten lämmitin ruokaa ja söin kylmissäni sitä.
Pesin vessan lattian ja vaihdoin kissanhiekat. Pari mattoo sain myös heitettyä parvekkeelle. Kissat alotti sen hullun 
riehumisen, kun päästin ne pois tuolta. Oli pakko laittaa ovi kiinne kun lämpötila oli varmaan jo pakkasen puolella.
Sitten pyynnöstä menin naamakirjaan ja juttelin siellä pupusen kansssa. Siinä olo sitten hiukkan parani.
Nyt sit en enää viittis tehdä yhtään mitään täälä kaaoksen keskellä. Palelee vaan.

Ja odotan kuin kuuta nousevaa, että sinut minä nähdä saan.

Tykkään. Tykkään paljon. Olen prinsessasi. Vain sinut minä tahdon. 
Tahdon pitää lähellä, pitää sylissä. 
Kuivata kyyneleesi, jos sinua itkettää.
Olla tukenasi. Olla turvanasi.
♥